Satuinpa minäkin piipahtamaan eilen Eimon esittelytilaisuudessa, joten saldoa:

Heti alkuun tämä kaikkein mielenkiintoisin osio. Instituutioanti on kuulemma merkattu 6x yli, ja yleisökin niin hyvin, että tämän päivän jälkeen todennäköisesti poikkastaan. Sanottiin kohtalaisen suoraan rivien välissä. Samalla tavalla todettiin, että markkinat ovat määränneet hinnan. Institituutiomyynnin jako on 70% kotimaahan ja 30% ulkomaille.

Sitten hallituksen puheenjohtajan mainostekstiä:

Strategiana on luoda pitkäikäisiä asiakasssuhteita sitoutuneella henkilöstöllä. Kasvua haetaan lähinnä Euroopasta. Tarkoituksena ei liene myöskään pistää huimia summia T&K:hon vaan pikemminkin pölliä muiden keksinnöt. Tunnuslukutavoitteen ovat selkeästi listalleottoesitteessä, joten lukekaa sieltä.

Ympäristökysymyksissä mainostaja mielestäni hieman haparoi, mutta eipä siitä mitään ongelmaa taida tulla. Kaatopaikka on kuulemma tuttu juttu. Konekanta on 2-3 vuotiasta.

Positiivisena asiana hän piti, että tuloskunto säilyi viime vuonna poikkeuksellisen suurista investoinneista huolimatta. Edellisten vuosien huonohkoja tunnuslukuja hän selitti vuonna 1995 tehdyllä valinnalla, joka tarvitsi suurehkoja resursseja. Keskittyminen näyttää ainakin tällä hetkellä varsin onnistuneelta valinnalta. Harjoittelu on kuulemma nyt ohi.

Vuoden 1999 ennakoitua tulosta hän piti kohtalaisen varmana, perustellen sitä muottibisneksen onnistuneisuudella ja tilauskannalla. Vaikka tilauskanta on lyhyt niin se silti kuvaa kuulemma hyvin tulevaisuutta.

Kasvua haetaan tulevaisuudessakin sieltä mistä sitä on jo saatu ja päämarkkina on Eurooppa, kuten tuli jo todettua. Tarkoituksena rakentaa omaa, eikä ostella muita. Eurooppa kulkee hänen mukaansa aivan samaa latua, kuin pohjoismaat ja nyt ne ovat oppineet hiihtämään. Siis hinnat ovat laskussa ja volyymit kasvussa.

Firman kannattavuudesta hän puhui samoilla sanoilla kuin Paronikin. Muovituotteiden hinta on hyvin pieni osa lopputuotteesta, joten tärkeysjärjestys on jotain seuraavaa: laatu -> nopeus -> varmuus -> hinta. Varmuutta asiakas hakee myös käyttämällä ainakin kahta yritystä toimittajana. Omaa muovituotantoa on kuulemma vain yhdellä kännykkäyrityksellä, jolla on kohtalaisen pienet volyymit.

Minulle aivan yksi ja sama lysti ovat osingot, mutta "Kasvussa ovat.", sanoi hän. Siis sekä prosentuaalisesti, että markkamääräisesti.

Pörssiin mennään koska:

a) tarvitaan 130Mmk

b) asiakkaat vaativat avoimmuutta

c) pörssi on ulkopuolinen piiska

Ja mitä tulee johdon rahastukseen, niin hän totesi, että uutta antia on niin paljon kuin laki sallii ja myytäväkin on, jotta likviditeettiä saataisiin. Se on myös syynä siihen, että ulkomaisten osalta instituutioanti jatkui pidempään. Rahaa omistajat eivät siis välttämättä tarvitsisi. Toimeen tulee kuulemma jo vanhoillakin ihan hyvin.

Onnistuneesti hän asiansa ainakin minulle myi. Enkä usko, että kaveri nyt ihan ketku voi olla, jos Nokian kaiffaritkin häneen luottavat.

Tiedotuspolitiikka tulee kuulemma olemaan avoin, ainakin instituutioiden suuntaan = pienet saattavat kärsiä.

Sapuska oli hyvää, sitä oli riittävästi, eikä viinitkään pahoja olleet. Uudet kuoret 5110:ni olivat myös kiva bonus. Vein kahdet; kleptomaani kun olen.

Lähdettiin sitten poikien kanssa sapuskan jälkeen paikalliseen irkkupubiin vielä yhdelle, jolloin havaitsimme yhden yrityksen kannalta negatiivisen asian. Erän nimeltä mainitsematon yrityksen pomo käveli pubin ikkunan ohi ympäri tuiskeessa keskiyön aikoihin. Oli matkalla paikalliseen hotelli- / hienostoravintolaan ja pahinta oli se, että kaverilla oli vielä nimilappu titteleineen päivineen rinnuksissa. Siis tämä heppu oli _todella_ tuiskeessa. Ei hyvä.

Onneksi tämän heebon merkitys yrityksen tulevaisuudelle on vähenemässä, mutta silti...

Joka tapauksessa sain sellaisen mielikuvan, että ainakin pikavoitot ovat varmat.

> Eräs nimeltä
> mainitsematon yrityksen pomo käveli pubin
> ikkunan ohi ympäri tuiskeessa keskiyön
> aikoihin. Oli matkalla paikalliseen hotelli-
> / hienostoravintolaan ja pahinta oli se,
> että kaverilla oli vielä nimilappu
> titteleineen päivineen rinnuksissa. Siis
> tämä heppu oli _todella_ tuiskeessa.

Tätä yritystä johtavat miehet, eikä marjanpoimijat. Strong buy.

Eimo Oy:n tiistaina päättynyt osakemyynti oli jättimäinen menestys, ja se toi osakkeiden päämyyjille Jalo Paanaselle ja hänen lapsilleen yhteensä noin 300 miljoonaa markkaa. Lisäksi Eimon kassaan kilahtaa 130 miljoonaa markkaa.

"Jaa, en ole sitä aikaisemmin laskenutkaan", sanoo Jalo Paananen ja alkaa naputella laskukonettaan. Lopputulos on, että myynti tuo hänelle 65,2 miljoonaa markkaa.

Siitä menee päältä antipalkkio, myyntivoiton vero ja varainsiirtovero. Paanaselle jää noin 50 miljoonaa. "Valtiolle menee myyntivoittoverona noin 10 miljoonaa", hän laskee.

Paanasen Eimo-omistus on vuodelta 1985, joten myyntihinnasta saa tehdä 50 prosentin hankintameno-olettaman. Verotettavasta puolikkaasta vero on 28 prosenttia.

Sijoitussuunnitelmaa osakerahoille Paananen ei ole vielä tehnyt.

Vielä 1980-luvun lopulla Paananen oli tunnettu siitä, että hän nosti Makronista vain noin 10 000 markan kuukausipalkkaa. Jo silloin insinööripalkkakin oli korkeampi. "Silloin ei verotuksen takia nostettu osinkojakaan. Velkaannuttiin, kun oli vielä varallisuusverokin. Toisaalta oli kyllä myyntivoittoja, että ihan säädyllisesti tässä on voitu elää", hän muistelee.

Eimon osakemyynnissä Paanasen lapset Elmar Paananen, Annamari Jukko ja Topi Paananen saavat kukin bruttona 80,6 miljoonaa markkaa.

Osakkeiden myynti vaikeaa Jalo Paananen sanoo, että vaikeinta Eimon osakemyynnissä oli luopua omista osakkeista. "En näe, että minun rahoilleni olisi mitään Eimoa parempaa sijoituskohdetta."

Kahteentoista kuukauteen Paanaset eivät voi myydä lisää Eimo-osakkeitaan. Ostoja sisäpiiriläinen voi tehdä vain muutamina päivinä vuodessa heti tulostietojen julkistamisen jälkeen.

Paanaset sekä Sitra ja kaksi meritalaista sijoitusrahastoa myivät yhteensä 4,1 miljoonaa osaketta 83,24 markan kappalehintaan. Uusmerkinnässä Eimo laski liikkeelle 1,6 miljoonaa osaketta.

Hinta (14 euroa) oli osakkeiden menekkiin (yli kuusinkertainen ylimerkintä) nähden liian pieni, mutta Paananen ei valita: "Pitää olla vähän nousuvaraakin."